Muuttomietteitä

 

Viimeviikko oli muuttoviikko. Samalla remontoitiin vimmatulla tahdilla, että saatiin välttämättömimmät työt tehtyä. Pienet lapset ja remontti ei ole kovin helppo yhtälö, joten useampi yö on tullut valvottua maalatessa. Remonttia kyllä riittää muuton jälkeenkin, mutta helpottavalta tuntuu päästä asettumaan yhteen paikkaan kahden kodin sijasta. Kahden kodin välillä rehaaminen on ollut varmasti lapsillekin rankkaa ja vähän hämmentävää. Joka päivä on tullut useampaan kertaan kysymykset: "Ollaanko tänään uudella vai vanhalla kodilla?", "Ai miksi siellä?". Usein ollan oltu lapsen mielestä väärässä paikassa, oltiin sitten kummassa hyvänsä.

Kävimme viimeviikolla myös tutustumassa uuteen päiväkotiin. Uusi kotimme sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia kuin vanha, joten päiväkodin vaihtaminen oli välttämätöntä. Esikoinen on päivähoidossa 10 päivää kuukaudessa minun äitiysvapaani ajan. Haikealta tuntui, kun hain perjantaina pojan viimeisen kerran vanhasta päiväkodista. Poika on ollut päiväkodissa 1,5-vuotiaasta saakka ja osa hoitajista on tuttuja alusta saakka. Kyllähän siinä itku tuli (äidillä). Uusi hoitopaikka vaikuttaa kuitenkin mukavalta ja onneksi poika on itse innoissaan uudesta päiväkodista. Mikä parasta, se on aivan talomme vieressä!

Olemme yöpyneet uudessa kodissa kesän mittaan useaan otteeseen, joten vanhaan kotiin on otettu jo kesän ajan etäisyyttä. Ehkä siksi viimeinen käynti vanhassa kodissa ei tuntunut niin pahalta kuin alunperin ajattelin. Tuntuu, että olemme kesän aikana kiintyneet jo uuteen, koska olemme viettäneet siellä niin paljon aikaa. Tähän mennessä uusi koti ja uusi alue on ylittänyt odotuksemme. Taloyhtiössä on paljon lapsiperheitä ja lapset leikkivät pihalla yhdessä. Olemme tutustuneet jo moneen naapuriin ja esikoinen on saanut muutaman hyvän kaverinkin jo.

Haikealta tuntuu tietysti vanhasta kodista luopuminen vaikka niin onnellisia ollaankin uudesta. Paljon on kuitenkin tapahtunut isoja ikimuistoisia asioita asumisemme aikana. Tässä kodissa vasta avioituneesta pariskunnasta tuli nelihenkinen perhe. Molemmat lapset on tuotu sairaalasta tähän kotiin. Esikoinen varmasti tulee muistamaan myöhemminkin tämän kodin, mutta tyttö ei. Tytön lapsuusmuistot rakentuvat uudessa kodissa. Nyt alkaa asettuminen uuteen kotiin, joka toivottavasti tarjoaa meille monia uusia ihania muistoja.

Hei hei vanha koti!

Ajatuksia lastenhuoneista

Varmasti suurinosa odottavista äideistä haaveilee vauvanhuoneesta ja kuinka ihana olisi sisustaa vauvaa varten suloinen huone. Niin haaveilin minäkin. Meillä vaan ei ollut ylimääräistä huonetta vanhassa kodissa, josta olisi vauvalle voinut tehdä huoneen. Jossain vaiheessa odottavilla äideillä herää myös se pesänrakennusvietti, jolloin yleensä sisustuspuuskat syntyvät. Itselläni suurempia puuskia odotusaikana hillitsi onneksi työkiireet, joten isompia mullistuksia ei lähdetty tekemään. Minusta oli kuitenkin tärkeää tehdä vauvalle jonkilaiset omat alueet kotiimme, ihan jo käytännön kannalta. Makuuhuoneeseen sisustettiin pieni nurkkaus vauvansängylle ja leluille. Kodinhoitohuoneeseen hankittiin vauvalle vaatekaappi ja asennettiin taso hoitoalustaa varten. Valitsimpa hormoonihuuruissa vaaleanpunaisen tapetinkin taustaseinälle, tyttöä kun tiesimme odottavamme. No kivalta tapetti näyttää minusta edelleenkin.

 

 

Uudessa kodissa makuuhuoneita on riittävä määrä, mutta vauvanhuonetta ei ole tulossa. Uutta kotia etsiessämme päätin, että jos koti on kaksikerroksinen, tulisi keittön ja olohuoneen läheisyydessä olla yksi makuuhuone ja loput huoneista toisessa kerroksessa. Oleskelutilojen läheisyydessä olevasta huoneesta tulisi leikkihuone ja nukkumatilat olisivat kaikki samassa kerroksessa. En halua, että lapset joutuvat kulkemaan portaissa yöllä, jos tulevat meidän viereen nukkumaan. Käytännön kannalta tuntuu myös järkevältä, että lelut sijoitetaan lähelle oleskelutiloja, koska lapset leikkivät kuitenkin siellä missä muutkin ovat.

No kerroksia/tasoja meille tulikin hiukan enemmän, mutta perusajatus saadaan uudessa kodissa toimimaan. Ylimmässä kerroksessa on kaksi makuuhuonetta, joista toisesta tulee meidän makuuhuone ja toisesta lasten nukkumahuone. Ja leikkihuoneen suunnitelmat esittelinkin edellisessä postauksessa ja tämä siis sijaitsee keittiön ja olohuoneen vieressä keskikerroksessa.

Täytyy myöntää, että sisustuksen kannalta omien huoneiden laittaminen lapsille houkuttaisi enemmän. Jatkuvasti pulppuaa ajatuksia, kuinka tytölle saisi selkeälinjaisen pikkutytön huoneen pienellä ripauksella hempeitä tyttömäisiä juttuja ja pojalle graafisen "isojen poikien huoneen". No muutaman vuoden mennään nyt tällä järjestelyllä ja varmasti sisustusintoa leikkihuoneeseen ja nukkumahuoneeseenkin löytyy. Ainakin nukkumahuoneeseen aion myös järjestää jonkinlaiset "omat alueet" sisustusesineillä ja tekstiileillä. Aika näyttää kuinka järjestely toimii käytännössä. Molempien lapsien nukkumisesta samassa huoneessa meillä ei vielä ole kokemusta. Saa nähdä kuinka onnistuu, mutta ainakin näin ajatuksena järjestely vaikuttaa minusta hyvältä ratkaisulta.

Vanhassa kodissa

 

 

 Koko heinäkuu oltiin lähestulkoon kokonaan uudella kodilla remppaamassa ja nyt elokuun vaihduttua ollaan siirretty painopistettä vielä hetkeksi vanhalle kodille. Toki joka päivä käydään remppaamassa, mutta pikkuhiljaa täytyy alkaa pakkaamaan muuttoa varten ja huomasin että lasten kanssa remppakohteessa eläminen alkoi käydä raskaaksi. Vanhassa kodissa on hiukan helpompaa.

Täällä kaaoksen keskellä katselin vuosien varrella otettuja kuvia kodistamme ja täytyy sanoa, että tämä on ollut kiva koti. Harvoin arjen kaaoksessa sitä tulee ajatelleeksi, mutta silloin aina kun on siistiä huomaan miettiväni kuinka hyvä ollaan tästä saatu. Nyt on taas tiedossa moneksi vuodeksi keskeneräisyyttä. Mutta niinhän se muutenkin on, että koti muuttaa muotoaan. Näistäkin tiloista suurinosa on muuttunut kuvan ottamisen jälkeen.

Pieni ikävä varmasti tulee tätä kotia vaikka olen superonnellinen uudesta kodista! Onneksi on paljon kuvamuistoja vanhasta kodista. Niitä tulee varmasti vielä selattua useaan otteeseen.