Juhlien jälkeen

Synttärihulinat on ohi ja nyt ollaan päästy nauttimaan normaali arjesta lähestulkoon valmiissa keskikerroksessa. Tilat saatiin kuntoon ensimmäisten synttärijuhlien aattona, joten kiire tuli sekä synttärijärjestelyissä että huoneiden järjestelyssä. Kiireestä huolimatta ehdin virittää muutamia koristeitakin olohuoneen kattoon. Korkea tila antaa mahtavat mahdollisuudet näyttäviin juhlakoristeisiin. Saa nähdä minkälaisia installaatioita tullaan vielä tulevaisuuden perhejuhlissa näkemään :)

Granitin sirkusvalot olin alunperin ajatellut takapihan terassille, mutta keksinkin virittää ne väliaikaisesti olkkarin kattoon. Meillä ei nimittäin ole vielä olohuoneessa kattovalaisinta, joten tunnelman lisäksi ne tuovat myös lisävaloa. Luulenpa, että valot saavat hetken aikaa ollakin, sillä olohuoneen kattovalaisimesta ei ole vielä mitään visiota. Jotain näyttävää sen pitäisi olla.

Olohuoneesta en olekaan täällä vielä kauheasti kertonut. Kuviakin olen vasta muutamasta kulmasta paljastanut vaikka tila on ehdottomasti upeinta tässä asunnossa. Lupaan esitellä sen teille kunnolla mahdollisimman pian!


***
After the birthday party. We still have decoration lights from Granit. I think we will keep them until we found the perfect pendant light to living room. 

Pieni pala keittiötä

 Keittiö on vihdoin käyttökunnossa. Onneksi, sillä juhlimme eilen ja viime sunnuntaina esikoisen 5-vuotissyntymäpäiviä. Synttäritarjottavien valmistaminen olisi käynyt hankalaksi ilman keittiötä. Tänään sain siivottua synttäritarvikkeet pois tasoilta ja tavarat muutenkin järjestykseen. Tässä siis pieniä otoksia työtasojen korkeudelta. Kokonaisuutta lupaan esitellä myöhemmin. 

Keittiö on kaikessa yksinkertaisuudessaan minusta todella kaunis. Erityisen tyytyväinen olen täyslaminaattitasoihin. Ohut taso on ihanan linjakas ja materiaalina täyslaminaatti on lämpöisemmän ja pehmeämmän oloinen kuin esimerkiksi kvartsi. Tulee hiukan valkoinen Corian mieleen yleisfiiliksestä. Altakiinnitettävä allas tuli valmiiksi kiinnitettynä tasoon ja aukon reunan työstö on todella kauniisti toteutettu. Musta hana on ihana, mutta tiputtaa ja vesisuihku ei aina ole tasainen, joten siitä meidän täytyy reklamoida. 

Keittiössä on paljon vielä pientä viimeisteltävää, kuten sokkelit ja muutamia peitelevyjä. Liesituuletinkin puuttuu, joten kauheasti emme ole vielä viitsineet liedellä käristellä. Yläkaappejahan meille ei ole tulossa, mutta tyhjäksi seinä ei tule jäämään. Tahtoisin seinälle jonkun kivan taulun ja pienen avohyllyn purnukoille. Altaan yläpuolelle on tulossa vanha seinävalaisin. En malta odottaa, että saadaan viimeisteltyä keittiön sisustus, tykkään siitä jo nyt niin kovasti. Mustien komeroiden kuvaamista minun täytyy vielä harjoitella, en saanut tänään yhtään julkaisukelpoista otosta :)

***

Our kitchen is almost finished. I love it. Especially I´m happy about the full-laminate table top.

Väliaikainen?

 

Vihdoin minulla on jotakin sisustuskuvan tapaista postattavana, vaikka suojapaperit ja telineet vielä taustalla vilkkuvatkin. Hermostuin viikonloppuna ruokapöydällä majailevaan tietokoneeseen ja rakensin olemassa olevista kalusteista olohuoneeseen portaikon viereen väliaikaisen työpisteen. Työpiste syntyi Ikean Micke (klik) työpöydästä sekä Ikean keittiökaapeista, jotka toimittivat senkin virkaa vanhassa kodissa. En ole vielä päättänyt missä työpiste tulee vakituisesti olemaan. Tästäkin varmasti pienellä ehostuksella tulisi ihan kiva nurkkaus. Hassu ongelmani vaan on, että olin ajatellut tähän joulukuusen paikan :) Hmmm...joulu on vaan kerran vuodessa, mutta silti, tämä olisi niin kaunis joulukuusen paikka! Enkä kyllä tulevaisuudessa haluaisi peittää kaidetta, rakastan sitä. Se on mielestäni yksi kauneimmista yksityiskohdista asunnossamme. Tällä hetkellä kaappi on suojana, ettei lapset putoa kaiteiden välistä alakertaan. Tarkoitus olisi hommata tähän joku suojapleksi siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Työpisteelle voisi olla looginen paikka keittiön ja leikkihuoneen edessä alatasanteella johon on tulossa kirjastonurkkaus. Jotenkin vaan näen tämänkin tilan kauniimpana ilman työpistettä, kirjahylly täynnä kirjoja ja kutsuva nojatuoli. Yläkerrassa on pieni tasanne, johon pienen työpisteen saisi mahtumaan, mutta siellä on ehkä hieman syrjässä kaikesta. Pistetään pohdintaan, hetken aikaa mennään tällä.

Nimikkopostaus

 

Nyt taitaa tulla blogin nimikkopostaus. Pakko nimittäin kertoa meidän majasta. Uuden kodin lähimetsä on osoittautunut huippupaikaksi majanrakennukselle. Voi miten onnellisia olemme tästä taloyhtiömme päädyssä sijaitsevasta metsästä. Muistan itse kuinka jänniä leikkipaikkoja tällaiset metsät olivat lapsena. Esikoinen jaksaisi leikkiä metsässä tuntikausia ja vauvakin on päässyt jo tutkimaan metsää ryömimällä. Kesän aikana esikoinen on rakennellut pieniä majoja irronneista oksista ja pienistä rungoista. Viime viikonloppuna innostuin rakentamaan esikoisen kanssa hiukan isompaa majaa ja voin kertoa, että oli majan rakentaminen oli todella hauskaa ja rentouttavaa. Esikoinen oli aivan onnessaan, kun tehtiin jotain tällaista yhdessä. Remmonttikesä on ollut hiukan tylsää aikaa esikoiselle, kun meillä on ollut niin vähän aikaa leikkiä hänen kanssaan. Tällaista täytyy tehdä useammin.Esikoisen mielestä parasta oli, että nälän yllättäessä voi käydä napsimassa ketunleipiä välipalaksi :)

Keskeneräinen

 

Hellehattu olohuoneessa lastenhuoneen kaapin päällä, parvekkeen hylly kylppärissä, taulu peittämässä makuuhuoneenn osittain revittyä tapettia...keskeneräistä, sitä tässä pitäisi oppia sietämään. Olen yrittänyt nauttia pienistä jutuista, kun laajat kokonaisuudet vielä odottavat valmistumistaan. Tässä muutamia räpsyjä meidän nurkista, mitään sisustuskuviahan täältä ei vielä pysty ottamaan. Ollaan asuttu uudessa kodissa 3 viikkoa. Tavarat on vielä aivan levällään. Joku ripeämpi olis varmaan suurimman osan jo purkanut, mutta meillä ei tunnu tunnit vuorokaudessa riittävän. Keskeneräinen remontti on myös osasyy, ettei tavaroita pääse kaikkialla purkamaan. Kovasti toivon, että tällä viikolla saisimme keittiön täysin toimintakuntoon. Uuni, mikro ja jääkaappi meillä on jo kytkettynä, mutta liesi ja astianpesukone sekä hana puuttuvat vielä.

Makuuhuoneiden remontin luultavasti siirrämme kevääseen, sen verran tässä alkaa remonttiväsymys painamaan ja olisi kiva päästä kalustamaan ja kunnolla viimeistelemään remontoitujen tilojen sisustusta. Vaikka sitä tullaan tekemään varmasti vielä pitkään, rahat kun ei tällä hetkellä riitä kaikkeen. Paljon on kuitenkin ideoita mielessä ja varmasti pienen budjetin sisustusjuttuja pääsen kohta toteuttamaan. Ja keittiötä odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen laittamaan mielessä olevat piensisustusjutut. Ne kun ovat melko suuressa osassa yläkaapittomassa keittiössämme. Niin ja kyllä se liesikin on aika odotettu juttu, tiskikoneesta puhumattakaan. 

Voi kertokaa mistä vuorokauteen saisi muutaman tunnin lisää :) ?!? 


P.S. On muuten ihana blogi nimeltä Keskeneräinen, käykäähän kurkkaamassa täältä.

Habitaren antia

 Käväisin keskiviikkona ja torstaina Habitare-messuilla kiertelemässä. Olen käynyt Habitaressa joka vuosi opiskeluajoista lähtien, se kuuluu syksyn vakio-ohjelmistoon. Vaikka Habitare on ehkä viime vuosina mennyt enemmän isojen ketjujen huonekalumyynnin suuntaan, eikä enää tarjoa niin paljon mielenkiintoista uutta sisustussuunnittelijan näkökulmasta, on siellä mukava kuitenkin käydä fiilistelemässä ja tapaamassa tuttuja. Vaikka monessa blogissa Habitare-kuvia viliseekin, voisin minäkin muutamia itselle mieleisiä otoksia jakaa.

 Tänä vuonna kiertelin ja katselin ehkä hieman erilaisin "silmin". Äitiyslomalaisena minun ei tarvinnut niinkään miettiä suunnitteluprojekteja, löytyykö niihin jotain kivaa uutta, vaan katselin enemmän oman kodin tyylisiä juttuja ja itseä kiehtovia asioita.

Ehdottomasti mielenkiintoisinta antia tarjosi nuorten suunnittelijoiden uusi Block-alue. Lisää tällaista toivoisin tulevien vuosien messuille. Kauppaan pääsee kyllä näkemään ketjuliikeiden tarjonnan. Messuilla on kiva nähdä uudenlaisia oivalluksia ja niitä usein nuoret suunnittelijat tarjoavat.

Kannustalon ja Asun-lehden yhteisosasto oli kauniisti toteutettu ja jäi yhtenä harvoista osastoista mieleen. Ehdottamasti parhaiten jäi kuitenkin mieleen Hakolan osasto, josta minulla ei valitettavasti ole onnistuneita kuvia. Oli viimeisenpäälle kaikki mietitty ja upea uusi ilme perinteikkäällä yrityksellä.

Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Käväisin samalla myös ID-Helsinki julkitilasisustuksen messuilla sekä L3 muotoilumakasiinissa, joista sain irti Habitarea enemmän. Kuvia ei tullut näistä tapahtumista otettua, olisi ollut kiva jakaa niitäkin. Selvästi harjoiteltavaa vielä tällä aloittelevalla bloggarilla :)

Muuttomietteitä

 

Viimeviikko oli muuttoviikko. Samalla remontoitiin vimmatulla tahdilla, että saatiin välttämättömimmät työt tehtyä. Pienet lapset ja remontti ei ole kovin helppo yhtälö, joten useampi yö on tullut valvottua maalatessa. Remonttia kyllä riittää muuton jälkeenkin, mutta helpottavalta tuntuu päästä asettumaan yhteen paikkaan kahden kodin sijasta. Kahden kodin välillä rehaaminen on ollut varmasti lapsillekin rankkaa ja vähän hämmentävää. Joka päivä on tullut useampaan kertaan kysymykset: "Ollaanko tänään uudella vai vanhalla kodilla?", "Ai miksi siellä?". Usein ollan oltu lapsen mielestä väärässä paikassa, oltiin sitten kummassa hyvänsä.

Kävimme viimeviikolla myös tutustumassa uuteen päiväkotiin. Uusi kotimme sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia kuin vanha, joten päiväkodin vaihtaminen oli välttämätöntä. Esikoinen on päivähoidossa 10 päivää kuukaudessa minun äitiysvapaani ajan. Haikealta tuntui, kun hain perjantaina pojan viimeisen kerran vanhasta päiväkodista. Poika on ollut päiväkodissa 1,5-vuotiaasta saakka ja osa hoitajista on tuttuja alusta saakka. Kyllähän siinä itku tuli (äidillä). Uusi hoitopaikka vaikuttaa kuitenkin mukavalta ja onneksi poika on itse innoissaan uudesta päiväkodista. Mikä parasta, se on aivan talomme vieressä!

Olemme yöpyneet uudessa kodissa kesän mittaan useaan otteeseen, joten vanhaan kotiin on otettu jo kesän ajan etäisyyttä. Ehkä siksi viimeinen käynti vanhassa kodissa ei tuntunut niin pahalta kuin alunperin ajattelin. Tuntuu, että olemme kesän aikana kiintyneet jo uuteen, koska olemme viettäneet siellä niin paljon aikaa. Tähän mennessä uusi koti ja uusi alue on ylittänyt odotuksemme. Taloyhtiössä on paljon lapsiperheitä ja lapset leikkivät pihalla yhdessä. Olemme tutustuneet jo moneen naapuriin ja esikoinen on saanut muutaman hyvän kaverinkin jo.

Haikealta tuntuu tietysti vanhasta kodista luopuminen vaikka niin onnellisia ollaankin uudesta. Paljon on kuitenkin tapahtunut isoja ikimuistoisia asioita asumisemme aikana. Tässä kodissa vasta avioituneesta pariskunnasta tuli nelihenkinen perhe. Molemmat lapset on tuotu sairaalasta tähän kotiin. Esikoinen varmasti tulee muistamaan myöhemminkin tämän kodin, mutta tyttö ei. Tytön lapsuusmuistot rakentuvat uudessa kodissa. Nyt alkaa asettuminen uuteen kotiin, joka toivottavasti tarjoaa meille monia uusia ihania muistoja.

Hei hei vanha koti!