Väliaikainen?

 

Vihdoin minulla on jotakin sisustuskuvan tapaista postattavana, vaikka suojapaperit ja telineet vielä taustalla vilkkuvatkin. Hermostuin viikonloppuna ruokapöydällä majailevaan tietokoneeseen ja rakensin olemassa olevista kalusteista olohuoneeseen portaikon viereen väliaikaisen työpisteen. Työpiste syntyi Ikean Micke (klik) työpöydästä sekä Ikean keittiökaapeista, jotka toimittivat senkin virkaa vanhassa kodissa. En ole vielä päättänyt missä työpiste tulee vakituisesti olemaan. Tästäkin varmasti pienellä ehostuksella tulisi ihan kiva nurkkaus. Hassu ongelmani vaan on, että olin ajatellut tähän joulukuusen paikan :) Hmmm...joulu on vaan kerran vuodessa, mutta silti, tämä olisi niin kaunis joulukuusen paikka! Enkä kyllä tulevaisuudessa haluaisi peittää kaidetta, rakastan sitä. Se on mielestäni yksi kauneimmista yksityiskohdista asunnossamme. Tällä hetkellä kaappi on suojana, ettei lapset putoa kaiteiden välistä alakertaan. Tarkoitus olisi hommata tähän joku suojapleksi siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Työpisteelle voisi olla looginen paikka keittiön ja leikkihuoneen edessä alatasanteella johon on tulossa kirjastonurkkaus. Jotenkin vaan näen tämänkin tilan kauniimpana ilman työpistettä, kirjahylly täynnä kirjoja ja kutsuva nojatuoli. Yläkerrassa on pieni tasanne, johon pienen työpisteen saisi mahtumaan, mutta siellä on ehkä hieman syrjässä kaikesta. Pistetään pohdintaan, hetken aikaa mennään tällä.

Nimikkopostaus

 

Nyt taitaa tulla blogin nimikkopostaus. Pakko nimittäin kertoa meidän majasta. Uuden kodin lähimetsä on osoittautunut huippupaikaksi majanrakennukselle. Voi miten onnellisia olemme tästä taloyhtiömme päädyssä sijaitsevasta metsästä. Muistan itse kuinka jänniä leikkipaikkoja tällaiset metsät olivat lapsena. Esikoinen jaksaisi leikkiä metsässä tuntikausia ja vauvakin on päässyt jo tutkimaan metsää ryömimällä. Kesän aikana esikoinen on rakennellut pieniä majoja irronneista oksista ja pienistä rungoista. Viime viikonloppuna innostuin rakentamaan esikoisen kanssa hiukan isompaa majaa ja voin kertoa, että oli majan rakentaminen oli todella hauskaa ja rentouttavaa. Esikoinen oli aivan onnessaan, kun tehtiin jotain tällaista yhdessä. Remmonttikesä on ollut hiukan tylsää aikaa esikoiselle, kun meillä on ollut niin vähän aikaa leikkiä hänen kanssaan. Tällaista täytyy tehdä useammin.Esikoisen mielestä parasta oli, että nälän yllättäessä voi käydä napsimassa ketunleipiä välipalaksi :)

Keskeneräinen

 

Hellehattu olohuoneessa lastenhuoneen kaapin päällä, parvekkeen hylly kylppärissä, taulu peittämässä makuuhuoneenn osittain revittyä tapettia...keskeneräistä, sitä tässä pitäisi oppia sietämään. Olen yrittänyt nauttia pienistä jutuista, kun laajat kokonaisuudet vielä odottavat valmistumistaan. Tässä muutamia räpsyjä meidän nurkista, mitään sisustuskuviahan täältä ei vielä pysty ottamaan. Ollaan asuttu uudessa kodissa 3 viikkoa. Tavarat on vielä aivan levällään. Joku ripeämpi olis varmaan suurimman osan jo purkanut, mutta meillä ei tunnu tunnit vuorokaudessa riittävän. Keskeneräinen remontti on myös osasyy, ettei tavaroita pääse kaikkialla purkamaan. Kovasti toivon, että tällä viikolla saisimme keittiön täysin toimintakuntoon. Uuni, mikro ja jääkaappi meillä on jo kytkettynä, mutta liesi ja astianpesukone sekä hana puuttuvat vielä.

Makuuhuoneiden remontin luultavasti siirrämme kevääseen, sen verran tässä alkaa remonttiväsymys painamaan ja olisi kiva päästä kalustamaan ja kunnolla viimeistelemään remontoitujen tilojen sisustusta. Vaikka sitä tullaan tekemään varmasti vielä pitkään, rahat kun ei tällä hetkellä riitä kaikkeen. Paljon on kuitenkin ideoita mielessä ja varmasti pienen budjetin sisustusjuttuja pääsen kohta toteuttamaan. Ja keittiötä odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen laittamaan mielessä olevat piensisustusjutut. Ne kun ovat melko suuressa osassa yläkaapittomassa keittiössämme. Niin ja kyllä se liesikin on aika odotettu juttu, tiskikoneesta puhumattakaan. 

Voi kertokaa mistä vuorokauteen saisi muutaman tunnin lisää :) ?!? 


P.S. On muuten ihana blogi nimeltä Keskeneräinen, käykäähän kurkkaamassa täältä.

Habitaren antia

 Käväisin keskiviikkona ja torstaina Habitare-messuilla kiertelemässä. Olen käynyt Habitaressa joka vuosi opiskeluajoista lähtien, se kuuluu syksyn vakio-ohjelmistoon. Vaikka Habitare on ehkä viime vuosina mennyt enemmän isojen ketjujen huonekalumyynnin suuntaan, eikä enää tarjoa niin paljon mielenkiintoista uutta sisustussuunnittelijan näkökulmasta, on siellä mukava kuitenkin käydä fiilistelemässä ja tapaamassa tuttuja. Vaikka monessa blogissa Habitare-kuvia viliseekin, voisin minäkin muutamia itselle mieleisiä otoksia jakaa.

 Tänä vuonna kiertelin ja katselin ehkä hieman erilaisin "silmin". Äitiyslomalaisena minun ei tarvinnut niinkään miettiä suunnitteluprojekteja, löytyykö niihin jotain kivaa uutta, vaan katselin enemmän oman kodin tyylisiä juttuja ja itseä kiehtovia asioita.

Ehdottomasti mielenkiintoisinta antia tarjosi nuorten suunnittelijoiden uusi Block-alue. Lisää tällaista toivoisin tulevien vuosien messuille. Kauppaan pääsee kyllä näkemään ketjuliikeiden tarjonnan. Messuilla on kiva nähdä uudenlaisia oivalluksia ja niitä usein nuoret suunnittelijat tarjoavat.

Kannustalon ja Asun-lehden yhteisosasto oli kauniisti toteutettu ja jäi yhtenä harvoista osastoista mieleen. Ehdottamasti parhaiten jäi kuitenkin mieleen Hakolan osasto, josta minulla ei valitettavasti ole onnistuneita kuvia. Oli viimeisenpäälle kaikki mietitty ja upea uusi ilme perinteikkäällä yrityksellä.

Mukava reissu kaikenkaikkiaan. Käväisin samalla myös ID-Helsinki julkitilasisustuksen messuilla sekä L3 muotoilumakasiinissa, joista sain irti Habitarea enemmän. Kuvia ei tullut näistä tapahtumista otettua, olisi ollut kiva jakaa niitäkin. Selvästi harjoiteltavaa vielä tällä aloittelevalla bloggarilla :)

Muuttomietteitä

 

Viimeviikko oli muuttoviikko. Samalla remontoitiin vimmatulla tahdilla, että saatiin välttämättömimmät työt tehtyä. Pienet lapset ja remontti ei ole kovin helppo yhtälö, joten useampi yö on tullut valvottua maalatessa. Remonttia kyllä riittää muuton jälkeenkin, mutta helpottavalta tuntuu päästä asettumaan yhteen paikkaan kahden kodin sijasta. Kahden kodin välillä rehaaminen on ollut varmasti lapsillekin rankkaa ja vähän hämmentävää. Joka päivä on tullut useampaan kertaan kysymykset: "Ollaanko tänään uudella vai vanhalla kodilla?", "Ai miksi siellä?". Usein ollan oltu lapsen mielestä väärässä paikassa, oltiin sitten kummassa hyvänsä.

Kävimme viimeviikolla myös tutustumassa uuteen päiväkotiin. Uusi kotimme sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia kuin vanha, joten päiväkodin vaihtaminen oli välttämätöntä. Esikoinen on päivähoidossa 10 päivää kuukaudessa minun äitiysvapaani ajan. Haikealta tuntui, kun hain perjantaina pojan viimeisen kerran vanhasta päiväkodista. Poika on ollut päiväkodissa 1,5-vuotiaasta saakka ja osa hoitajista on tuttuja alusta saakka. Kyllähän siinä itku tuli (äidillä). Uusi hoitopaikka vaikuttaa kuitenkin mukavalta ja onneksi poika on itse innoissaan uudesta päiväkodista. Mikä parasta, se on aivan talomme vieressä!

Olemme yöpyneet uudessa kodissa kesän mittaan useaan otteeseen, joten vanhaan kotiin on otettu jo kesän ajan etäisyyttä. Ehkä siksi viimeinen käynti vanhassa kodissa ei tuntunut niin pahalta kuin alunperin ajattelin. Tuntuu, että olemme kesän aikana kiintyneet jo uuteen, koska olemme viettäneet siellä niin paljon aikaa. Tähän mennessä uusi koti ja uusi alue on ylittänyt odotuksemme. Taloyhtiössä on paljon lapsiperheitä ja lapset leikkivät pihalla yhdessä. Olemme tutustuneet jo moneen naapuriin ja esikoinen on saanut muutaman hyvän kaverinkin jo.

Haikealta tuntuu tietysti vanhasta kodista luopuminen vaikka niin onnellisia ollaankin uudesta. Paljon on kuitenkin tapahtunut isoja ikimuistoisia asioita asumisemme aikana. Tässä kodissa vasta avioituneesta pariskunnasta tuli nelihenkinen perhe. Molemmat lapset on tuotu sairaalasta tähän kotiin. Esikoinen varmasti tulee muistamaan myöhemminkin tämän kodin, mutta tyttö ei. Tytön lapsuusmuistot rakentuvat uudessa kodissa. Nyt alkaa asettuminen uuteen kotiin, joka toivottavasti tarjoaa meille monia uusia ihania muistoja.

Hei hei vanha koti!

Ajatuksia lastenhuoneista

Varmasti suurinosa odottavista äideistä haaveilee vauvanhuoneesta ja kuinka ihana olisi sisustaa vauvaa varten suloinen huone. Niin haaveilin minäkin. Meillä vaan ei ollut ylimääräistä huonetta vanhassa kodissa, josta olisi vauvalle voinut tehdä huoneen. Jossain vaiheessa odottavilla äideillä herää myös se pesänrakennusvietti, jolloin yleensä sisustuspuuskat syntyvät. Itselläni suurempia puuskia odotusaikana hillitsi onneksi työkiireet, joten isompia mullistuksia ei lähdetty tekemään. Minusta oli kuitenkin tärkeää tehdä vauvalle jonkilaiset omat alueet kotiimme, ihan jo käytännön kannalta. Makuuhuoneeseen sisustettiin pieni nurkkaus vauvansängylle ja leluille. Kodinhoitohuoneeseen hankittiin vauvalle vaatekaappi ja asennettiin taso hoitoalustaa varten. Valitsimpa hormoonihuuruissa vaaleanpunaisen tapetinkin taustaseinälle, tyttöä kun tiesimme odottavamme. No kivalta tapetti näyttää minusta edelleenkin.

 

 

Uudessa kodissa makuuhuoneita on riittävä määrä, mutta vauvanhuonetta ei ole tulossa. Uutta kotia etsiessämme päätin, että jos koti on kaksikerroksinen, tulisi keittön ja olohuoneen läheisyydessä olla yksi makuuhuone ja loput huoneista toisessa kerroksessa. Oleskelutilojen läheisyydessä olevasta huoneesta tulisi leikkihuone ja nukkumatilat olisivat kaikki samassa kerroksessa. En halua, että lapset joutuvat kulkemaan portaissa yöllä, jos tulevat meidän viereen nukkumaan. Käytännön kannalta tuntuu myös järkevältä, että lelut sijoitetaan lähelle oleskelutiloja, koska lapset leikkivät kuitenkin siellä missä muutkin ovat.

No kerroksia/tasoja meille tulikin hiukan enemmän, mutta perusajatus saadaan uudessa kodissa toimimaan. Ylimmässä kerroksessa on kaksi makuuhuonetta, joista toisesta tulee meidän makuuhuone ja toisesta lasten nukkumahuone. Ja leikkihuoneen suunnitelmat esittelinkin edellisessä postauksessa ja tämä siis sijaitsee keittiön ja olohuoneen vieressä keskikerroksessa.

Täytyy myöntää, että sisustuksen kannalta omien huoneiden laittaminen lapsille houkuttaisi enemmän. Jatkuvasti pulppuaa ajatuksia, kuinka tytölle saisi selkeälinjaisen pikkutytön huoneen pienellä ripauksella hempeitä tyttömäisiä juttuja ja pojalle graafisen "isojen poikien huoneen". No muutaman vuoden mennään nyt tällä järjestelyllä ja varmasti sisustusintoa leikkihuoneeseen ja nukkumahuoneeseenkin löytyy. Ainakin nukkumahuoneeseen aion myös järjestää jonkinlaiset "omat alueet" sisustusesineillä ja tekstiileillä. Aika näyttää kuinka järjestely toimii käytännössä. Molempien lapsien nukkumisesta samassa huoneessa meillä ei vielä ole kokemusta. Saa nähdä kuinka onnistuu, mutta ainakin näin ajatuksena järjestely vaikuttaa minusta hyvältä ratkaisulta.

Leikkihuoneeseen

Tuotekuvat lainattu: Ikea, Cole&Son, Leikkien.fi

Keittiöpostauksessa vilahtikin jo leikkihuonetta hieman, mutta nyt on suunnitelmia tarkenneltu ja sisustuskin alkaa muotoutumaan. Leikkihuonehan tulee olemaan todella pieni, mutta uskon että sinne saadaan kaikki tarvittava mahtumaan ja leikkitilaakin pitäisi jäädä. 

Meillä on ennestään pojan huoneessa Ikean Stuva-sarjan lelulaatikko ja vauvan vaatekaappina tällä hetkellä korkeampi kaappi samaa sarjaa. Näitä olisi tarkoitus hyödyntää leikkihuoneessa ja hankkia vielä toinen lelulaatikko lisää. Ikkunan alle sijoitetaan itse tuunaamani autoleikkipöytä, joka toimii myös piirustus ja askartelupöytänä. Uuden väliseinän jättämään "koloon" rakennetaan kiinteät hyllyt, joihin saadaan hyvin lisätilaa lelusäilytykselle, peleille ja kirjoille. Luultavasti suurinosa kirjoista tulee olemaan kuitenkin yläkerran nukkumahuoneessa iltasatuja varten. Meiltä löytyy ennestään jo Brion musta hella ja joulupukki voisi vaikka tuoda allaskaapin rinnalle, niin pääsisin sisustamaan leikkikeittiötä, kun tyttökin tuosta kasvaa. Myös poika tykkää kokkileikeistä kovasti.

Seinät maalaamme muuten valkoisiksi, mutta Stuva-kalusteiden taustaseinälle yritämme käyttää vanhan kodin makuuhuoneesta jäänyttä Cole & Sonin tapettia. Huonekorkeus on leikkihuoneessa vain 2400mm, joten uskon että vajaista vuodista riittäisi yhdelle seinälle hyvinkin. Lattiaan on tilattu Tarketin valkoinen vinyylimatto. Vinyyli valikoitui materiaaliksi oikeastaan keittiön takia. Keittiöön tarvittiin mahdollisimman ohut lattiamateriaali, jotta keittiökaapisto mahtuu juuri ja juuri ikkunan alle. Lisäksi keittiöstä kulku takapihalle vaatii mielestäni helppohoitoisen materiaalin, tuntui vinyyli oikealta ratkaisulta. Leikkihuoneeseen halusin saman lattiamateriaalin, jottei joka huoneessa ole eri materiaalia. Leikkihuoneeseen ei myöskään tule ovea ja se näkyy olohuoneeseen yhtäaikaa keittiön kanssa, joten mielestäni niiden on hyvä olla yhtenäiset.

Värimaailma on hyvinkin mustavalkoinen, mutta kyllä lastenhuoneesta aina väriä löytyy, leluja kun on monenmoisia. Minusta niukka värimaailma raikastaa ja rauhoittaa lelukirjon keskellä. Ja pojankin lempiväri on tällä hetkellä musta, joten eiköhän hänellekin kelpaa :)